Salla sai
kesäksi töitä Raumalta samaisesta matkatoimistosta, jossa oli kaksi vuotta
aikaisemmin työskennellyt. Hän muutti Joonaksen kanssa tämän kauniiseen
kolmioon, josta käsin Joonas hoiti osan töistään. Parina päivänä viikosta
Joonaksen oli kuitenkin ajettava Turenkiin, sillä hänellä ei ollut
ohjelmistojen testaamiseen tarvittavaa testauslaboratoriota.
Vapaa-aikoina
pariskunta teki pitkiä kävelyretkiä merenrantaan. Kesä oli lämmin ja
suurimmaksi osaksi poutainen, ja merivesikin lämpeni mukavaksi uida. Joonas vei
silloin tällöin Sallan ajelulle enonsa suurella moottoriveneellä, jolla he
tekivät viikonloppuretkiä Turkuun ja Yyteriin. Joskus tyynellä säällä,
jollaisia sinä kesänä oli harvinaisen usein, he ankkuroivat veneen vain
jonnekin ja pulahtivat kannelta mereen.
Muutaman
kerran he kutsuivat Merjan ja Anttonin mukaansa. Silloin he matkasivat aina
Yyteriin ja mellastivat rannalla yöhön saakka, nukkuivat aamun tunnit veneessä
ja palasivat sunnuntai-iltapäivänä takaisin Raumalle.
Salla nautti
merestä, sen tuoksusta ja äärettömyydestä. Merellä hän tunsi itsensä vapaaksi,
mutta samalla osaksi maailmankaikkeutta. Joonas puolestaan piti aaltojen
keinunnasta, niiden rytmikkäästä loiskunnasta nopean veneen kyljissä ja
vauhdista, joka tuntui parhaiten jonkun muun ohjatessa. Silloin saattoi antaa
tuulen sekoittaa hiukset ja viiman tyhjentää päästä kaiken turhan stressin.
Veneretkien jälkeen molemmista tuntui, että elämästä ei puuttunut mitään.
Heinäkuun
alussa Salla vietti pari viikkoa Tampereella. Joonaskin oli suurimman osan
aikaa paikalla, ja Sallan käydessä Vollea hoitamassa hän kierteli kaupungilla
joko Anttonin kanssa tai itsekseen. Sää suosi terasseja, joita ilmaantui
jalkakäytäville sinä kesänä enemmän kuin aikaisemmin. Erityisesti Joonas
viihtyi Suvi-laivalla, eikä tuopissa tarvinnut olla olutta tai siideriä. Vesi
kelpasi yhtä hyvin. Pääasia oli saada viettää aikaa ihmisiä katsellen tai
ystävien kanssa jutellen.
Miltei joka
ilta Salla ja Joonas pujahtivat kaupungin kuumaan kesäyöhön, kävivät pari
kertaa elokuvissakin, kun sattui sille kesälle harvinainen sateinen sää. Joni
ja Miakin lähtivät yhtä elokuvaa katsomaan, mutta seuraavalla kerralla Mia oli
sairaalassa liki nelikiloisen hahtuvapäisen äijän kanssa, kuten Joni vauvaa
kuvaili. Mia joutui olemaan osastolla viikon verran, sillä kohtuun oli jäänyt
kalvonpalasia ja hänelle jouduttiin tekemään kaavinta. Muuten kaikki oli
sujunut jopa leppoisasti, ja vauva tuntui olevan rauhallinen.
Salla keksi
käydä siivoamassa veljensä talon ennen kuin Mia palasi kotiin. Sen parempaa
lahjaa Mia ei sanojensa mukaan olisi osannut edes toivoa. Oli upea tunne tulla
taloon, joka tuoksui raikkaalta ja oli kattolistoja myöten pölytön. Ja
luonnonkukkia maljakoissa.
Seuraava
lukuvuosi kului yllätyksittä. Sallan ja Joonaksen yhteiselo oli tasaisen
mukavaa, työn ja opiskelun sekä opetusharjoittelun rytmittämää. Camembertin
rockahtavan uutuuslevyn nousu suoraan albumilistan kakkoseksi toi aihetta
juhlaan ja entistä enemmän säpinää Merjan ja Anttonin hektiseen elämään. Joonas
kantoi huolta Anttonin menestyksestä rasittavuuteen saakka, mikä aiheutti hänen
ja Sallan seesteiseen suhteeseen hieman rosoa. Sallaa rasitti Joonaksen tapa
huolehtia mahdollisista negatiivisista vaikutuksista etukäteen. Riidat
loppuivat siihen, kun rankan, pitkälle aamuyöhön kestäneen juhlinnan jälkeen
Anttoni oli aamukahdeksalta ajokunnossa ja lähdössä Raumalle konsultoimaan
äitiään autonvaihtoasioissa. Joonas vääntäytyi sinä lauantaina väkisin sängystä
vasta kahden maissa ja oli vielä illallakin huonovointisen näköinen.
”Kannattais
varmaan pitää ittestään parempaa huolta, anteeks Salla että mä oon näin tyhmä”,
kuittasi Joonas.
Sen jälkeen
aiheeseen ei tarvinnut palata.
Lukuvuoden
päättyessä toukokuussa Joonas tuli valmistuneeksi ammatillisten aineiden
opettajaksi, pääaineenaan tietotekniikka. Hänelle oli tiedossa töitä
muutamastakin eri paikasta. Turenkilainen perheyritys olisi halunnut palkata
hänet kokoaikaiseksi suunnittelijaksi, vanhaan työpaikkaan Raumalle olisi
päässyt kouluttajaksi, Hämeenlinnassa oli paikka ammattikorkeakoulun
opettajana.
Pitkään
pohdittuaan Joonas valitsi opetustyön, siihenhän hän oli kouluttautunut, ja
lisäksi hän saattoi asua Sallan kanssa samassa osoitteessa, mikä tietenkin
tuntui mukavalta. Varmistaakseen selustansa hän kävi kuitenkin pitkiä
keskusteluja entisen esimiehensä kanssa ja sai puhuttua itselleen sopimuksen,
jonka mukaan saattoi vuoden aikana milloin vain siirtyä vanhaan
kotikaupunkiinsa paperitehtaalle atk-kouluttajaksi ja koordinaattoriksi.
Salla sai
jälleen kesätöitä matkatoimistosta Raumalta, jonne Joonaskin lähti enemmän kuin
mielellään. Enon vene oli edelleen lainattavissa, tosin veneilysää ei ollut
yhtä auvoisa kuin edellisenä kesänä. Kun Sallan koulu jälleen alkoi, alkoi myös
kuukauden mittainen hellejakso. Esseiden kirjoittaminen ei tahtonut sujua, kun
illat teki mieli istua rannalla ja kulkea Hämeenlinnan puistoissa ja poiketa
terasseilla.
Kuin
huomaamatta sää liukui syksyiseksi. Joonas oli päivät töissä, tuli kaupan
kautta kotiin, halasi Sallaa ja luki lehden. Salla lähti aamuisin kouluun ja
palasi iltapäivällä tekemään kirjallisia töitä tai tuntisuunnitelmia. Harjoittelut
piristivät tasaista arkea, mutta ne myös väsyttivät. Kotona oleminen oli
mukavaa, seesteistä, liki riidatonta, rauhallista lukuun ottamatta muutamia
bileitä ja Anttonin bändin keikkoja, joilla silloin tällöin piti käydä.
Sallasta Joonas tuntui mukavalta, lähellä oleminen tuntui mukavalta, suudelmat,
rakasteleminen, yhdessä ulos lähteminen, kaikki tuntui mukavalta, turvalliselta
ja tutulta.
Tammikuun
pakkaset turruttivat sormet ja aivot, helmikuu antoi aavistuksen keväästä.
Maaliskuussa Merja kertoi alustavista hääsuunnitelmistaan. Se ikään kuin
herätti Sallan horroksesta, sysäsi hänet miettimään omaa elämäänsä. Hänellä oli
kaikki hyvin. Oli mielekäs opiskelupaikka, mukava koti, luotettava ja
huomaavainen mies, suhteessakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Rahasta ei
ollut pulaa, vaikkei sitä tuhlattavaksi asti ollut. Joskus ehti tervehtimään
sedän hevosia, kesäisin pääsi meren ääreen.
Merja
tarkkaili Sallan ilmeitä tämän kertoessa muutamalla lauseella, minkälaista
elämää eli. Niihin mahtui koko hänen vähän kolmatta vuotta kestänyt suhteensa.
Merja oli hetken vaiti ja sanoi sitten tuumivaisena, että jostakin syystä Salla
kuulosti innottomalta.
”Sun elämästä
puuttuu syke, kipinä, yllätyksellisyys. Sä tiedät tasan tarkkaan, mitä tapahtuu
huomenna, ens viikolla, ens kesänä, ens vuonna. Pitemmän päälle se käy
tylsäksi.”
Salla kohautti
hartioitaan. Ei hän ajatellut asioista noin. Mikaelin jälkeen kaikki epävarmat
asiat olivat saaneet hänet kananlihalle. Salla oli varsin tyytyväinen siihen,
että tiesi, miten Joonas reagoi asioihin, hänelle sopi hyvin, ettei joutunut
yllättävien tunteiden valtaan, ei positiivisten eikä negatiivisten. Ylipäätään
kaikki ylenpalttisuus oli tuntunut kestämättömältä. Tuntui mukavalta voida
ennakoida tulevat tapahtumat.
Sen verran
Merjan sanat jäivät askarruttamaan, että Salla alkoi miettiä, pitäisikö hänen
vihdoin suostua Joonaksen varovaisesti esittämään ehdotukseen käydä ostamassa
kihlat torin laidalla olevasta kultasepänliikkeestä. Semmoiset leveät ja
sileät, ja Sallan sormukseen olisi upotettu seitsemän pikkuruista timanttia
Otavan muotoon. Sitten voisi pitää isot juhlat vaikka Raumalla Tiensuiden
kotitalossa meren rannalla. Niitä suunnitellessa saisi toteuttaa itseään mielin
määrin.
Salla jutteli
suunnitelmasta Joonakselle heti samana iltana. Joonas repesi riemusta. Tätä hän
oli odottanut melkein kaksi vuotta, voi, miten upeaa, hän olisi rynnännyt
kauppaan vaikka siltä istumalta. Hän vetäisi Sallan sohvalta ja tanssitti
ympäri olohuonetta, rokkasi makuuhuoneeseen ja tahtoi Sallan kanssaan sänkyyn.
Heti.
Salla ei
saanut unta pitkään aikaan. Hän kertasi illan tapahtumia, oli iloinen Joonaksen
yllättävästä riehaantumisesta. Hän oli nauttinut miehen uudestaan virinneestä
kiihkosta. Se oli tuntunut mukavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti